Tunneyhteys erityisissä parisuhteissa

Ohessa muutama ajatus ja ajatusten herättäjä sinulle, jolla on paha olla parisuhteessasi. Elämäsi voi olla vuoristorataa monestakin syystä – esimerkiksi, sinulla tai kumppanillasi voi olla tunnistettua tai diagnosoitua neurokirjon oireilua, voi olla vaikeita ja traumaattisia elämäntapahtumia takana, jotka ovat haastaneet sinua aivan äärilaitaan. Tai olet vaan havahtunut miettimään, että tätäkö tämä elämä nyt onkin, olenko oikeasti valinnut juuri tämän ihmisen elämääni? Mitä olen ajatellut, kun olen muuttanut yhteen, perustanut nopealla tahdilla uuden elämän uuden kumppanin kanssa? Tai huomaat yhtäkkiä istuvasi yksin asunnossasi tai ympärilläsi lapset, koirat, asuntolaina, päivittäinen sirkus…mutta ilman kumppania – joka on tehnyt äkkiliikkeen ja lähtenyt ennalta varoittamatta. Tai olet itse saanut vision uudesta elämästä uuden ihmisen kanssa, joka juuri siinä hetkessä tuntuu oikealta, sopivalta, ihanalta ja niin paljon makoisammalta kuin entinen arkesi.

No, tehdäänpä yhdessä vähän analyysiä. Miten tähän on tultu ja olisitko voinut jotenkin ennakoida katastrofia, valmistautua taikka valmistaa elämänkumppaniasi elämän kutsumiin muutoksiin? Jos olisi ollut jotain, mitä olisit ehkä voinut tehdä matkan varrella, niin mitä se olisi ollut?

Eipä ole yhtä ja oikeaa reseptiä näihin monimutkaisiin parisuhteen solmuihin, mutta muutama asia on tässä pyörinyt mielessäni, omasta ammatillisesta seksuaaliterapeutin ja parisuhdesparraajan kokemuksestani lähtöisin.

Kuljetko elämääsi pikakelauksella?

Neuroepätyypilliset oireet ja erityisesti diagnosoidut erityispiirteet, esimerkiksi ADHD, autisminkirjo ja asperger haastavat parisuhdetta aivan erityisesti. Sen lisäksi, että olet ehkä havainnut itsessäsi kykyä tehdä nopeita päätöksiä, edetä kuningas/kuningatar-ideoidesi kanssa salaman nopeudella eteenpäin – saatat elää suhteessa, jossa tunneyhteys ei ole päässyt alun huuman jälkeen kehittymään ja vahvistumaan. Moni neurokirjon pariskunta kertoo tunnistaneensa vastakappaleensa nopeasti sen tavattuaan. Usein yhdistävä tekijä on ns. sama aaltopituus, ajatuksissa, elämäntilanteissa, seksuaalisessa vetovoimassa tai kemioissa. Nämähän ovat niitä tavallisestikin ihmisiä yhdistäviä tekijöitä, mutta neuroepätyypillisissä suhteissa ilmiö näyttää vievän ihmiset toimimaan aivan eksponentiaalisella nopeudella. Taustalla on tavallisesti hyvin nopea (ja siinä hetkessä aivan timantin kirkas kyllä) analyysi asioiden ja oman elämän paremmalle tolalle saattamisesta ja tästä voi seurata, että sen hetkinen elämä ja kumppani putoaa kelkasta todella nopeasti. Niin nopeasti, ettei olemassa oleva kumppani ymmärrä ollenkaan mitä nyt tapahtui. Tyypillisesti ilmoitus uuteen elämänkuvioon siirtymisestä ja suhteen lopettamisesta tulee aivan puskista.

Neurotyypillinen osapuoli suhteessa on nimittäin tottunut venymään, ottamaan vastaan erityispiirteisen nopeat ratkaisut, navigoimaan perheen kanssa kaikissa muuttuvissa olosuhteissa ja monesti rakastaa juuri tätä yhteiselämää, joka ei ole tylsää ja tarjoaa uusia haasteita jatkuvalla syötöllä. Tai sitten on aivan lopen uupunut kaikkeen sirkukseen ja on ryhtynyt kannattelemaan kokonaisuutta oman jaksamisensa ehdoilla. Kaikkea tätä löytyy ihmiselämän ja parisuhteiden kirjosta.

Miksikö kirjoitan tästä, tämä nopea toiminta ja vaihtuvat tilanteethan ovat monelle ihan peruskauraa? No, siksi että on asioita, joiden avulla voitte huolehtia erityisestä parisuhteestanne ja sen pitävyydestä pidemmällä aikajänteellä. Takuitahan en voi antaa, mutta kokemuksen kautta näyttää siltä, että neuroepätyypillisissä parisuhteissa tylsistyminen ja asioiden tavalliseksi muuttuminen etäännyttää helposti pareja toisistaan ja etääntymiseen on hyvä päästä kiinni, ennekuin se erkaannuttaa suhteen kokonaan. Suhteen ylläpitämiseksi pidemmällä aikajänteellä ei useinkaan riitä yhteiset ruoka-ajat, kesämökki ja lapset. Tarvitaan yhteisesti tärkeäksi koettuja ja jaettuja asioita, yhteistä arvokeskustelua pitkin matkaa ja sitten sitä seksuaalisuuden ja läheisyyden ylläpitoa – ihan jatkuvasti ja ilman pakon omaista suorittamista.

Arjen harmauden hallinta – onko se edes mahdollista?

Siinä hetkessä tai usein jo aikaisemminkin, kun perusasiat alkavat loksahtaa paikalleen ja parin visio yhteiselämästä konkretisoituu asumisratkaisujen, lasten, opiskelujen ja elämän tasapainottumisen myötä – se usein muuttuu neuroepätyypillisen tunnekartalla näköalattomaksi ja tylsäksi. Ajattelehan! Siinä hetkessä, kun neurotyypillinen ihminen saattaa olla todella tyytyväinen elämäntilanteeseen ja yhteisiin saavutuksiinne järjestää arki kivalla tavalla. Samalla sinä, jolla on oireita, saatat itse tuntea aivan hirveää morkkista, tuskaa ja tyhjyyttä omassa elämässänne. Ja nämä tunteet sitten ajavat uudistamaan elämää, hakemaan uusia virikkeitä ja vauhdikkaita ratkaisuja. Oman haalistuneen elämän ja parisuhteen kohdalla. Tämä aiheuttaa aivan varmasti molemmille osapuolille ahdistusta, hämmennystä ja hätääkin. Ja tässä hetkessä olisi todella tärkeää, että molemmat jakavat saman tiedon ja ymmärryksen neuroepätyypillisistä oireista – ja erityisesti niiden suorista vaikutuksista kumppanien käyttäytymiseen, parisuhteen syvyyteen ja pysyvyyteen.

Ajattelen, että on tärkeää oppia yhdessä puhumaan avoimesti oireista parisuhteen tunneyhteyden ja läheisyyden osa-alueella, koska siten voidaan luoda molemminpuolista turvaa. Tutkimusten kauttakin on havaintoja siitä, neuroepätyypillisen kumppanin itsetunto voi olla haastettu parisuhteessa ja tarvitaan siis ekstra annoksia rakkautta ja varmistelua siitä, että sinä riität ja olet rakastettu suhteessasi. On ihan ok hakea virikettä ja vauhtia-mutta yhdessä sovituin reunaehdoin. Olivatpa ne reunaehdot ja rajat sitten mitä tahansa, juuri niiden avulla sinulla on mahdollisuus määritellä omaa elämääsi parisuhteessasi yhdessä kumppanisi kanssa – niin että molemmat saatte sen mitä tarvitsette. Asioiden käsittely ja tasapainon löytäminen ei ole helppo yhtälö, eikä tule itsestään vaan vaatii parisuhteen tunneyhteyden ja luottamuksen rakentamista pitkäkestoisesti ja yhteisten tavoitteiden kautta. Usein on kuitenkin niin, että parisuhteessa vain ajaudutaan syvälle ongelmavyyhtiin, niin että totuuksien pöydälle nostaminen tuntuu mahdottomalta ja epärehellisyys vie ojasta allikkoon.

Pysähdy hetkeksi miettimään ja kysymään kumppaniltasi missä menette parisuhteenne kartalla

Mihin sijoitun sinun elämäsi kartalla? Mitkä ovat kolme tärkeintä prioriteettiä elämässäsi? Toteutatko niitä rehellisesti käytännössä?

Kykenettekö olemaan rehellisiä toisillenne? Tuntuuko, että rämmitte jo niin syvällä erkaantumisen viidakossa, että takaisinpaluu tuntuu mahdottomalta?

Mitä voisitte tehdä, jotta molemmat saisitte pidettyä riittävästi virikkeitä yllä elämässä, parisuhteessa ja seksuaalisuudessa? Voidaanko rakentaa uudelleen peruskiviä, kuten luottamusta ja yhteisiä ilonhetkiä?

Elämää on hyvä käsitellä pala kerrallaan ja erotkaan eivät ole epäonnistumisia

Näistä asioista puhutaan paljon omallakin vastaanotolla ja usein lähdetään selvittämään tunneyhteyden tilaa käsillä olevassa katastrofissa. Mitkä asiat teitä oikeasti yhdistävät, tunnistatko milloin erkaantuminen on alkanut, onko sinulla ollut ajatuksia siitä, että suhteesi on hiipunut tai onko kumppanillasi ollut muita suhteenne ulkopuolisia suhteita? Tai oletko ajatellut, että kyseessä voisi olla neuroepätyypillisten oireiden tavallisimmat jatkumot eli riippuvuudet – ihmisistä, seksistä tai päihteistä? Nekin nimittäin erkaannuttavat sujuvasti ihmiset toisistaan. Niin kauan kuin toinen joustaa ja seuraa vierestä, niin kauan nämä erkaannuttavat tekijät saavat polttoainetta ja lähtevät viemään ihmisiä erisuuntiin.

Näiden asioiden työstäminen haastaa, mutta on erityisen tärkeää neuroepätyypillisissä suhteissa. Näiden kysymysten kautta voitte vahvistaa jaettua tulevaisuuden näkymää, jotta molemmilla olisi parempi olla suhteessa. Sekin on hyvä muistaa, että niin suhde, kuin myös seksuaalisuus elää ja muuttuu pitkin elämänpolkuja. Haettehan yhdessä apua, kun tunnistatte kompastuskiviä elämässänne. Mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Lohdun ajatuksia vielä teille molemmille

Jos olet tullut jätetyksi, petetyksi tai sinulta on pyyhkäisty iso osa omaa parisuhdeidentiteettiäsi muutoin pois suhteessasi. Hae apua, älä vajoa yksin. Kriisin ja suuren surun kohdatessa on usein vaikeaa jäsentää asioita ja hahmottaa mittakaavaa tapahtumille, joihin et ole saanut itse vaikuttaa. Tarvitset ystäviä ja niitä, jotka auttavat sinua pysymään elämässä ja päivärytmissä kiinni ja kasvamaan kriisistä yli. Voit tarvita myös turvallista ammattilaista kulkemaan rinnalla terapiapolulla, jäsentämään kanssasi tapahtunutta tai vain kalibroimaan ajatuksia ja kannustamaan sinua uuteen ja oman näköiseen elämään.

Jos olet päätynyt lähtemään suhteestasi äkkilähdöllä, pysähdy sopivassa hetkessä kuuntelemaan sisintäsi ja tekemään arvioi siitä paraniko elämäsi ja nollaamaan niitä asioita, jotka saattavat mieltäsi painaa. Kohtele entistä kumppaniasi lempeästi, ymmärtävästi ja rehellisesti. Valkoisten ja isompienkin valheiden aika on ohi. Hänellä asian työstö alkaa shokilla ja toipumisen polku voi olla todella pitkä ja raskas. Ainahan asioilla ja tarinoilla ainakin kaksi osapuolta mutta sinun ratkaisusi ovat omiasi ja voit omalla käytökselläsi todella paljon vaikuttaa siihen, miten toipujankin tulevaisuus lähtee rakentumaan.

Tunnista itse tunneyhteyttäsi säännöllisesti, kuuntele oikeasti ja halua tulla kuulluksi. Haastakaa turvallisesti toisianne kypsemmissä ja tuoreissakin suhteissanne ja sopikaa säännöllisesti parisuhteen reunaehdoista molempien ehdoilla – on todennäköistä, että elämänne ei noudattele ns. tavallisia kaavoja ja silloin olette te yhdessä olette oman elämänne parhaita arkkitehtejä! Kyllä, tämä kaikki on teille mahdollista.

Rakaudella Jutta & Haluklinikka - Parempia parisuhteita